Erik Bruun syntyi Viipurissa 7.4.1926. Hänen perheensä asui Viipurin maalaiskunnan Säiniön kylässä. Saman kylän kasvatteja ovat tekstiilitaitelilja Kirsi Rantanen, sisustusarkkitehti Yrjö Kukkapuro ja muotoilija Oiva Toikka. Säiniö oli noin 10 kilometrin päässä Viipurista. Siellä Bruunin perheellä oli menestyvä jalostuskanala, jota perheen äiti hoiti. Erikin leikkikaveri oli isoveli 3,5 vuotta vanhempi Kaj, josta tuli aikanaan puutarhuri ja luomuviljelijä.

Urheilu oli Lähellä Erikin sydäntä. Veljensä Erikin kanssa he soutivat omatekoisella soutuveneellä Tukholmaan ja takaisin. Tukholmasta he jatkoivat tandempolkupyörällä Osloon tapaamaan sukulaisia. Myös lennokit olivat kiinnostuksen kohde ja Erik rakensi 40-luvulla liidokin, jonka kärkiväli oli 3,5 metriä.

Sodan jälkeen koti jäi itärajan taakse ja perhe muutti useammassa vaiheessa Säiniöltä päätyen vähitellen Espoon Kauklahteen, josta perhe osti neljän hehtaarin tilan. Erik kutsuttiin armejaan 1945, josta hän kävi iltaisin Taideteollisuuskeskuskoulun iltakoulua Helsingissä. Kahden iltakouluvuoden jälkeen Erik pääsi päiväkouluun. Kilpailumenestystä oli jo kouluaikana, lukuvuonna 1947-48 hän voitti mm. Kaunis Koti –lehden kansikilpailun ja sai siitä 3500 markan palkinnon.

Ammattitaitoa alkoi karttua opiskelun ohessa Messusomistamossa ja Kuvamainos Oy:ssä. Jälkimmäisen toimiston keskinäisen kilpailun tuloksena syntyi uran ensimmäinen painettu juliste, Ayrshire 50-vuotisnäyttelyä varten. 1951-53 hän työskenteli Suomen Ilmoituskeskus Oy:ssä mutta siirtyi sitten itsenäiseksi mainospiirtäjäksi, eli freelanceriksi, 1953.

Itsenäisillä mainospiirtäjillä oli kysyntää nopeasti elpyvän talouselämän takia. Tuolloin ei sanomalehdissä ollut värillisiä mainoksia ja vaikka televisiot tulivat vähitellen mukaan mainosmediavalikkoon, kesti vielä monta vuotta, ennekuin se sivuutti värillisten ulkomainosten tehon tuotemerkkien brändin rakentajana. Elettiin julisteiden kulta-aikaa ja Erikin töillä oli kysyntää. Asiakkaina mm. Hufvudstadsbladet, Hartwall, Havi sekä matkailualan yhdistykset ja yhteisöt.

1960-luvun alussa Erik huolestui ensimmäisistä huonoista uutisista luontoon joutuneiden kemikaalien seurauksista. Merikotka oli lähellä kuolla sukupuuttoon Itämereen joutuneiden maataloudessa käytettyjen yhdisteiden, kuten DDT:n, johdosta. 1963 painettiin Erikin piirtämää Merikotka-julistetta 1500 kpl, painatuksen lahjoitti Ralf von Frenckell. Kaikkiaan Merikotka-julistetta on painettu kymmeniä tuhansia ja ehkä sillä on ollut joki vaikutus siihen, että kotkakanta on elpynyt ja voi nyt hyvin.

Luonto oli vahvasti mukana Erikin töissä jatkossakin. 1974 syntyi Saimaannorppa, mallina Tampereen Akvaarion norppa. Erik ystävystyi yksinäisen norpan kanssa ja Erikin mukaan norppa hymyili nähdessään Erikin piirroksen. Asiantuntijoiden mukaan norppa ei hymyile, mutta Erik on eri mieltä. ☺

Myös matkailu ja Suomi-kuvan edistäminen maailmalla on aina ollut Erikille sydämen asia. Suomen luonto on ainutlaatuinen ja Erikin mielestä tätä tosiasiaa ei ole riittävästi hyödynnetty maamme markkinoinnissa. Erik on suunnitellut ja tuottanut kymmeniä julisteita, joissa esitellään luontoamme yksityiskohtia myöten. Myös Matkailun Edistämiskeskuksen (MEK) tunnus 80-luvulta oli Erikin käden jälkeä.

Metsäteollisuus on ollut Erikin merkittävin työnantaja. Finncell ja Kymi Kymmene (nykyinen UPM). Finncellin vuoden 1960-vuosikeromus syntyi yhdessä ystävän Henrik Tikkasen kanssa, mutta 1962 jälkeen Erik suunnitteli vuosikertomukset Finncellin lopettamiseen 1995 saakka. Suomi oli 80-90 –luvulla ylivoimaisesti maailman suurin metsäteollisuuden viejä, yli 2 tonnia per henkilö.

Erikin suosituimpia kuvituksia käytetään useiden hänen yhteistyökumppanien tuotannoissa. Mm. Vallila Interiors tuotti suuren suosion saaneita kankaita ja verhoja Erikin aiheista vuosina 2010-2012.

 Erik on nyt 98-vuotias. Hän istuu edelleen säännöllisesti työpöytänsä ääressä kodissaan Suomenlinnassa ja piirtelee, nyt kuitenkin lähinnä omaksi ilokseen. Ulkomaisia toimittajia käy edelleen kaikkialta maailmasta häntä tapaamassa.